Pöntöt pöydän alla

Pelargonit kasvavat kohisten, ja viherrys on suorastaan terapeuttista katsella.

Toiveita on monen muunkin kasvin voimallisesta kasvusta, kunhan kesään päästään, sillä meillä kompostoidaan nyt pikatahdissa. Hommasin sen aikaisemmin mainitsemani bokashi-systeemin, ja ensimmäinen täyttöviikko on nyt menossa. Kovin kattavia kokemuksia on vielä aikaista kertoa, mutta ensituntumaa voin jo kirjailla ylös.

Tilasin kokonaisen aloitussetin Ebayn kautta, paketti tuli Saksasta. Hinta ei ollut juuri sen pienempi kuin kotimaasta tilattaessakaan, mutta halusin isommat pöntöt, ja ostamieni pönttöjen luvattiin olevan 18-litraisia. Kuuden hengen taloudessa, jossa pari muksua on vielä "enjaksasyödäkaikkea" -iässä, tähteitä kertyy paljon. Kuuden omenan kuoret (tai kahdentoista perunan) on jo aika paljon biojätettä. Ruma karkkirasia täyttyy helposti, jos koko perhe on päivän kotona.

Sivuhuomautuksena voisikin mainita, että tulevan viikonlopun omalla lomalla voisin ottaa tavoitteeksi löytää kauniin biojäterasian, jota katseet kestävät paremmin kuin tätä käytännöllistä, mutta rumaa karkkirasiaa. Ja toisena sivuhuomautuksena mainittakoon sekin, että minun mielestäni nuo sankot eivät ole 18-litraisia mitenkään. Jos olisin lukenut ilmoituksen tarkemmin, olisi siinä mainittu myös sivujen millimetrimitat, mutta sellainen perusteellisuus ei ole tämän tosimummon tapana. Se taas tarkoittaa sitä, ettei yhteen pönttöön mahdu kahden viikon tähteet, vaikka kuinka tiivistäisi. Tarvitsen joko kolmannen sankon tai sitten työnnän osan biojätteestä takapihan vanhanaikaiseen tavalliseen kompostiin.

Miksi sitten hankin moisen kapistuksen? No siksi, että olen malttamaton tyyppi, ja tavanomainen kompostoitumisaika tuntuu tuskatuttavan pitkältä ajalta odotella omaa multaa käytettäväksi. Tässä multaa syntyy puolentoista kuukauden kierrossa. Ensiksi pönttö täytetään biojätteillä, lisäten aina päivän tähteiden päälle lopuksi EM-rouhetta. Rouhetta kuluu tosi vähän, kilon pussilla kompostoi 100kg biojätteitä. Rouheessa on eläviä mikro-organismeja, ja koko systeemin toimivuus kiteytyy tähän tavaraan. Ja ilmatiiviiseen muhimiseen.

Kun pönttö tulee täyteen, se suljetaan kahdeksi viikoksi ja annetaan sen muhia rauhassa. Pohjassa olevasta hanasta valutellaan välillä massasta irronnut neste pois, ja nestettähän voi käyttää kasvien lannoitukseen. Se on tujua tavaraa, ja sitä laimennetaan suhteessa 1:100. Koska noin vähäinen määrä riittää, on ulkokasveillekin kenties luvassa ensi kesänä bokashimehulannoitusta.

EM-rouhe tuoksuu miedosti leipätaikinalle, tai lapsuusmuistojen melassille (joka oli tarkoitettu karjalle, mutta kyllä mekin sitä maisteltiin). Haju ei ole paha, eikä ainakaan vielä sankon sisältökään haise pahalle, vaikka siellä on nyt muhinut pian viikon ajan huoneenlämmössä muun muassa raakaa kalaa! Varsinainen tulikoe heti alkuun.

Olen hyvin innoissani tästä keksinnöstä, ja tuskin maltan odottaa ensimmäisiä kasvatuskokeiluja bokashimullassa. Monella suomalaisellakin bloggaajalla on kokemuksia erittäin hyvästä kasvualustasta, joka houkuttelee matoja niin että kuhina käy. Sen minäkin haluan päästä kokemaan. Lapset ovat osoittaneet myös kiinnostusta tätä kompostisysteemiä kohtaan, ja illan biojätastian tyhjennyshetkellä on aina jokunen pää kurkkimassa olan yli, miten homma toimii.

Ties vaikka nämä "suklaapallosetkin" kasvaisivat vielä kesällä tämän päivän ruuanjämissä. On se vaan niin jännää!

Ps. Tämä kirjoitus on lähinnä fiilispohjalta naputeltu, eikä siis mikään varsinainen tietoisku, joten jos oikeasti haluat tietoa bokashin toiminnasta, hakeudu esimerkiksi Facebookissa toimivan Bokashi-ryhmän sivuille (en itse ole, koska en ole facessakaan, mutta moni suosittelee) tai Takalaiskan blogiin, jossa on tarjolla varsinainen tietoisku aiheesta. On ehkä turhaa väittää vielä suosittelevansa tätä sen ihmeemmin, mutta ainakin systeemi toimii luvatusti ja sen käyttäminen on hupaisaa.