lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulukaappiajatus

Olen vienyt tänään kuusen ulos. Jouluverhot olen ottanut alas ikkunoista, ja punasävyiset matot on korvannut harmailla ja valkoisilla. Siinä joulua purkaessani olen vaivihkaa alkanut haaveilla joulukaapista.

www.juvi.fi
Ajatella, miten olisi somaa, kun kaikki jouluun liittyvä ihana turhuus löytyisi samojen ovien takaa, sievästi järjesteltynä. Tällä hetkellä kodissamme ei mitenkään olisi tilaa tällaiselle vuodenaikakaapille, mutta uskon vakaasti, että joskus vielä on, ja kunhan sen aika koittaa, ostan siihen tarkoitukseen oman kaappinsa. Ja sen pitää olla kaunis kaappi. Sellainen, että jo sitä katsoessaan tulee hyvälle mielelle.

www.marearca.com


netistä napattu tämäkin


Onko teistä jollain joulukaappi? Miten ihana ajatus olisi rakennella kaappiin oma paikka lahjapapereille ja naruille, valosarjoille, servieteille ja astoille, jouluisille tekstiileille ja niin edelleen.. Vähän luulen, että kaikkea yhteen paikkaan kasatessa saattaisi alkaa tuntua siltä, että tarvitaankin jouluhuone. 

 

Rakkaimpia joulutekstiilejä ehtii tulla varmasti ikävä ennen ensi joulua. Tietyt punaraitaiset jutut sykähdyttävät vuodesta toiseen, vaikkei jouluun kauheasti muuta perinteistä tonttukoristusta meillä kuulukaan. 


Punaiset pilkahdukset uinuvat kodinhoitohuoneen liinavaatekaapissa odottamassa uutta tulemistaan, ja minä totuttelen uuteen olohuoneeseen. Joka kerta se tuntuu vähän aikaa uudelta, kun vaihdan järjestystä, verhoja tai mattoa. Pirtinpöytä, jonka ei ollenkaan pitänyt tulla meille sisälle, on asettunut niin osaksi olohuonetta, että en ehkä pystykään koskaan viemään sitä terassille. 



Näin me valvomme kissan kanssa hiljaisessa kodissa, ja minä nautin hiljaisuuden lisäksi tästä siisteydestä. Kun siivoilee illalla ja laittaa lapset nukkumaan samaan aikaan, saa siisteys jatkoaikaa aamuun saakka. Ongelmaksi jää vain se, etten millään malttaisi mennä nukkumaan.



Mutta se joulukaappi. Sellainen pitää hankkia. Sitten loppuelämän kotiin. Tämä tonttu saa minun puolestani olla sen kaapin vartija, ja voinhan joskus jättää oven hiukan raolleen, jotta se pääsee livahtamaan nokosille kaapin sisälle. Se kun on heikkona kaikkiin kaappeihin ja laatikoihin, joihin voi tunkea itsensä piiloon.


Piteneviä päiviä, lisääntyvää valoa ja sen tuomaa iloa juuri sinulle! 

7 kommenttia:

  1. Ihana ajatus, voisihan siellä olla vaikka yksi laatikko pääsiäiselle! :D Meilläkin valtaosa kaappitilasta täyttyy lasten vaatteista, tarvikkeista ja leluista ja kaikki kausitavara (esim.joulukoristeet) pitää tukkia kaappien ja komeroiden ylähyllyille, mistä ne on kömpelösti otettava esille. Joulukaappi olis kyllä bueno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pääsiäislaatikko joulukaapissa! Todellakin! :) Mulla on vähän hajallaan kaikki jouluun liittyvä, koristeet ja muu pikkusälä laatikossa ullakolla, josta se on työläs ottaa alas, ja sellainen pikkuhiljaa joulun laittaminen on siksi aika vaikeaa. Sieltä haetaan kerralla koko satsi alas ja laitetaan esille samantien.

      Poista
  2. minulla on ollut joulukaappi pari vuotta.ei sinne kyllä mahdu jouluvalot eikä verhot eikä lahjatarvikkeet.kuusenkoristeetkin on eri laatikossa.taitaa olla hullunjouluhamsterinverta suonissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä minäkin vähän pelkäsin: se jolla on joulukaappi, onkin jouluhuoneen tarpeessa. :D

      Poista
  3. Huomasin vanhan puusohvani olevan joutokäytöllä lähes tyhjänä. Sinne sitten sulloin kaikki joulukoristeet ja tekstiilit, mitä sain mahtumaan. Nuorin lapsenlapsistani oli hetken hoidossa juuri kun aloitin kuusenkoristelun..Voi sitä ihmettelyn määrää kun nostin puusohvan kannen pois paikoiltaan. Aurikoa päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, eihän sen olisi pakko olla edes kaappi! Oma tilansa vain. Pienen on ollut epäilemättä ihana katsella aarteita, kun ovat olleet sopivasti katselukorkeudella! <3

      Poista
  4. Saisko Tosimummolta tähän väliin sinivalkoisia kukkakuvia? ;) Kun valokin kerran lisääntyy niin kevätki lähestyy... mulla ois sulle blogissa haaste, viime vuoden puolelta kylläkin, mutta silti ihan vastauskelpoinen. :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.