perjantai 16. joulukuuta 2016

Verhosta ja lakanasta

Niistä on nimittäin kotoisin tämä mekko. 


Yläosan ohut pitsi on vanha kirppikseltä ostettu kappa, joka ehti muhia kohtalaisen monta vuotta kaapissani, ennen kuin sille löytyi tästä uusi tehtävä.
 

Pitsin alle on ommeltu samaa lakanakangasta, josta helmakin on rypytetty.


Lakanan alareunassa oli nätti kirjailu, jonka säästin etuhelmaan ihan kiusallanikin, jotta kierrätysompelun leima näkyisi. Nimikirjaimia siinä ei sentään ole.


Yläosa oli monta kuukautta keskeneräisenä, kun viime kevään eskarilaisen kevätjuhlaan olin alunperin tätä hetken mielijohteesta ompelemassa, eikä minulta löytynytkään tähän sopivaa piilovetoketjua. Myöhemmin ostin senkin, mutta juhla oli jo ohitse, ja ompelu jäi jatkamatta. Kun pari viikonloppua sitten tarvittiin pitkästä aikaa siistimpää vaatetta pienimuotoiseen juhlaan, piti surauttaa tämä valmiiksi.


Aikaa menikin varmaan melkein kokonainen tunti. Kannatti puoli vuotta pantata!


Joskus valmistumisen esteenä ei olekaan aikaisemmin valittelemani aikapula, vaan oma saamattomuus. Innon puute. Joku projekti jää kesken juuri esimerkiksi puuttuvan tarvikkeen vuoksi, ja saattaakin lojua sen jälkeen kuukausikaupalla keskeneräisenä. Onneksi nyt on tämäkin ufo* korjattu pois nurkista, joten pääsen aloittamaan taas tyhjästä. Se on paljon hauskempaa!

un-finished-object*

7 kommenttia:

  1. Ihastuttava! Kyllä kierrätysompelu kannattaa :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Kauniit on olleet verhot ja lakanatkin jollain. ;)

      Poista
  3. Hei mahtava blogi, oli ihan pakko kirjautua jäseneksi.
    Tuo kierrättäminen on kyllä niin hieno juttu, mutta aina ei vain keksi miten kierrättäisi. Tämä mekko on kyllä kaunis ja tulee mieleen oman äitin joskus virkkaamat pitsit lakanoissa. Irrotin ne, koska lakanat olivat jo risoja ja tein uudet pussilakanat, joihin pitsit sitten istutin.
    Pitäisi vain keksiä lisää säilytystiloja kaikelle sille, mitä ajattelee mahdollisesti tuunaavan uudeksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun kivaa, tervetuloa tänne! Blogi on aktiivivuosiltaan kovasti hiljentynyt aloitettuani työt keväällä 2014, mutta rakkaudella tätä edelleen vaalin aina kun vain aikaa on.

      On totta, että kaikki kierrättäminen vaatii tilaa. Harvoin osuu löytämään sopivia juttuja juuri sopivalla hetkellä, joten väkisinkin kertyy pieniä varastoja.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.