Terveiset Prahasta!

Mainio venytetty viikonloppu on siirtynyt suurista suunnitelmista suloisten muistojen puolelle. 

 

Vietimme verrattomassa akkaseurassa pitkän viikonlopun Prahassa, ja jos muuten paikallinen tuhti ruoka turvottaakin, vatsa- ja poskilihakset ovat astetta paremmassa kunnossa kuin ennen reissua. Voi sitä nauramisen määrää!

Prahaan matkustavia varoitellaan kovasti taskuvarkaista, varsinkin julkisia liikennevälineitä käytettäessä, ja siksipä varauduin pitkäkyntisiin hankkimalla päivää ennen reissua pikkulaukun, jonka voisin sujauttaa takin sisäpuolelle suojaamaan puhelinta ja rahoja. Laukku vain oli kovin sporttinen omaan makuuni, joten samalla reissulla hankin kuumaliimapistoolin ja päätin tuunailla pikkulaukun oman näköisekseni.

Ratkoin kumisen SPORT-merkin pois ja liimasin tilalle pitsejä. Valkoiseen olkanauhaan kiinnitin pitsin ommellen. Laukku ajoi hyvin asiansa ja omaisuuteni säilyi siltä osin kun en itse sitä tuhlannut... tosin minkäänlaista uhkaa emme juuri havainneet, mutta toisaalta eihän sitä edes tiedä, onko läheltä piti -tilanteita ollut. Eivät taskuvarkaat taida itsestään meteliä pitää onnea kokeillessaan.

"Vakkariratikkamme" nro22 Prahan keskustassa

Etukäteen oli jo tiedossa, että Praha ei ole mikään kirpputorikaupunki, mutta sitäkin enemmän silmää hiveli vanhojen, suurten rakennusten loputon meri. Koko kaupunki on täynnä vanhoja kivitaloja, seinä seinää vasten, kaikki eri värisiä, ikkunanpielet koukeroin koristeltuja. 

Katutaso oli täynnä komeita puisia pariovia, joista niin monet olisin halunnut ottaa mukaani...

Ennakkotiedoista huolimatta löysimme kirpputorinkin, ja pitkään harkitsin sieltä yhtä vintagelaukkua, että ostaako vai jättääkö sinne, mutta koska en ollut aivan varma siitä, pitäisinkö sitä, jätin sen jonkun muun löydettäväksi. Pidimme silmämme auki myös antiikkiliikkeiden varalta, mutta enimmäkseen myynnissä oli kuitenkin ns. "hienompaa antiikkia", joka ei taas meitä kiinnostanut.

Kristallia kuulemma kuuluisi ostaa, koska se on sillä edullista. Sekään ei kuitenkaan kiinnostanut. Kun löytyisi niitä vanhoja tavaroita...

Kunnes sitten äkkäsimme raitiovaunun ikkunasta lupaavan näköisiä ikkunoita, joissa oli vanhoja esineitä hengästyttävä määrä. Ehdimme nähdä ikkunoista vain nopean vilahduksen, mutta pidimme paikan mielessä.

Seuraavana sopivana hetkenä suunnistimme samalla ratikalla samoille kulmille, ja toivo oli korkealla kävellessämme lähemmäs - kunnes huomasimme, että olikin kyseessä ravintolan ikkunat. Piti käydä oikein sisällä asti kurkkaamassa, onko todellakin niin, että moiset esineet ovat vain koristeena, ja niinhän asia tosiaan oli. Voi pettymystä!

Hotellille päin kävellessämme huomasimme kuitenkin pienen Antique-kyltin, ja ovikin oli kutsuvasti auki. Tähän asti kaikki antiikkiliikkeet olivat myyneet lähinnä patsaita, taidetta ja vanhoja krumeluureja koriste-esineitä, mutta tämä pikkupuoti oli piristävän erilainen. Kaikki seinä- ja lattiapinnat olivat täynnä tavaraa, kääntyessä tuntui että tiputtaa joka kerta jotain ja jalalta painoa toiselle vaihtaessa sai lattialla seinää vasten nojailevan taulun kehykset kantapäidensä alle. 

Mutta se oli Se Puoti, jota olimme etsineet. Siellä oli sitä oikeaa vanhaa esineistöä ja arkisia käyttötavaroita, jollaisia hienommista liikkeistä oli turha etsiä.

Tällaista puhelinta olen etsinyt kotimaasta jo pitkään, mutta tämä onni odottikin lopulta vähän kauempana.

Yksinään se olisi ollut hintavampi, mutta koska samasta liikkeestä löytyi vielä vanha salkkukin, ja metallisia pieniä leivosvuokia iso pino, saimme paljousalennusta.

Oma sanavarastoni uhkasi loppua jo moneen kertaan, mutta onneksi siskon kielitaito oli lisäapuna. Sitä en tiedä, nostiko hintoja se, että olimme turisteja, mutta joka tapauksessa hinnat olivat parempia kuin kotimaassa vastaavien pyyntihinnat. Laukkukin mahtui varsinaiseen matkalaukkuuni, kun pakkasin sen täyteen vaatteita ja sulloin sen laukun sisälle kuin pikkumaatuskan.

Kaupanteon lomassa tarvitsimme lontoon murteen lisäksi myös laskinta ja valuuttamuunninta, joka muutti korunasummat euroiksi.

Lopulta marssimme puodista ulos puhelin kainalossa ja salkku kädessä, hymyt korviin asti ulottuen.

Hienon reissun päätteeksi oli mukava kaivaa matkalaukusta paitsi lasten tuliaiset, myös nämä omat matkamuistot. Tsekin tulokkaat ovat ihan samaa sarjaa aikaisemmin kotimaasta ostetun ylemmän laukun kanssa. Että osaavatkin olla somia!

Kaikenkaikkiaan upea reissu oli, vaikka ilmat olivat koleita ja vettäkin sateli osan ajasta. Prahassa riittäisi nähtävää paljon pitemmällekin lomalle, ja palvelu oli suurimmaksi osaksi ystävällistä ja hintataso varsin turistiystävällinen. Lento Helsingistä Prahaan kestää vain pari tuntia, joten varsinkin etelässä asuvien on siellä helppo poiketa. 

Ps. loppumaton kateuteni kohdistuu tähän näkyyn, joka oli Prahassa varsin yleinen. Muratti kasvaa siellä luonnossa kuin voikukka meillä, ja kiipeilee pitkin puiden runkoja ja kivisiä muureja. Voi kauneutta, voi kateutta!